Vekkulassa on hienon keväistä, kaikki puut ovat saaneet hiirenkorvat ja osalla on jo suuremmat lehdet. Emäntä ja isäntä ovat raataneet puutarhan kimpussa monta päivää, ja nyt on jos jonkinlaista marjapensasta, kukkaa ja kotkansiipeä maassa. Kaikkea tätä käy päivittäin tarkkailemassa villi Veikko-siili sekä tietysti omat kissat valjasteluretkillä.
Nasun maha on kasvanut, ja neitokainen on nauttinut synuloxinsa kiltisti. Eilen olimme kontrolli-ultrassa eläinlääkärillä, ja siellä nähtiin kolme pentua. Normaaleja ja sydämet löivät kahtasataa. Tässä vaiheessa raskautta ei välttämättä pysty enää näkemään kaikkia pentuja, jos ne ovat toinen toistensa edessä, mutta nämä kolme veijaria nähtiin. Kaikki oli siis kunnossa ultrakuvannuksen perusteella, ja niin myös Nasun verikokeessa: puna- ja valkosolut ok. Vielä noin kaksi viikkoa pienten syntymään!
Tässä Nasu esittelee uutta vatsapuolen kevätkampaustaan:
AD/HD-Ansa puolestaan aloitti toukomourut. Angela on muutenkin… sanoisinko kovaääninen kissa, ja juoksujen aikana meillä nukutaan korvatulpat korvissa ja pää tyynyn alla, jos ensinnäkään nukutaan. Välillä mouru muistuttaa ihmisvauvan jokellusta, välillä taas ruosteista naakkaa. Onneksi saamme olla täällä omakotitalossa pienen hajuraon päässä naapurista – kerrostaloaikana varmaan joku olisi jo soittanut eläinsuojeluvalvonnalle epäillystä kissan rääkkäyksestä…
Ansa on oppinut nyt avaamaan jopa vessan ja vaatehuoneen ovet. Eräänä päivänä töistä palatessa oli kaikki tavarat vedelty vaatehuoneen hyllyiltä alas, ja järjestelty. Vaatehuoneen oveenkin siis lukko, ja ongelma ratkaistu. Mutta entäs vessa? Taidamme joutua hankkimaan wc:n oveen ulkopuolellekin lukon, sillä muuten täystuhot raatelevat vessapaperin, pumpulin, jne. Ja minusta kun oli jo riittävän haasteellista kouluttaa vieraille, että laitattehan pöntön kannen ja vessan oven kiinni jälkeenne. Little did I know.
Ansa tosiaan huutelee poikakaveria, ja samoissa puuhissa mekin Jarin sekä Ansan kasvattajan, Maijan, kanssa oikeastaan olemme. Tarkoitus olisi löytää mahdollisimman pienen sukusiitosprosentin yhdistelmä, jossa kollilta toivomme ”vanhaa” suomalaista oci-tyyppiä leveine kasvoineen, sekä tietysti kilttiä luonnetta ja nallekarhumaista olemusta. 🙂 Tässä potretti Angelasta, joka haluaisi lähettää kaikille vapaille ja villeille ocicat-kolleille terveisiä (maauuuu… mourrrrrrrrrr):
Toivotamme onnea kaikille PIROKin näyttelyyn osallistuville ensi viikonloppuna! Täältä tähän.