Nasun synnytystä odotellessa (ylihuomenna eli keskiviikkona laskettu aika!) odotellessa pitänee laittaa hiukan asiaa vaihteeksi muista kissa-aiheista. 🙂
Kissat ovat tottuneet pääsemään valjaissa pihalle melkein joka päivä. Tyttöjen mielestä varmaan pitäisi käydä monta kertaa päivässä ulkoilemassa, mutta meidän ihmisten monien rajoitteiden takia olemme joutuneet tyytymään vähempään. Huhtikuussa oli vielä niin kylmä, että ohutturkkiset ocicatit tarvitsivat lisälämmikettä. Kiitoksia äidilleni kauniista ja lämpimistä villapaidoista! Ansa sai vihreäkirjavan:
… ja Nasu puolestaan punaisen:
Nyt kesän tultua ei vakiovarusteena tulevan pilkkupaidan lisäksi tarvitse muita vaatteita. Tytöt käyvät mielellään tsekkaamassa joka paikan tontilla, ja etenkin rajalla olevat kivenkolot kiinnostaisivat kovasti, lienevätkö pikkuhiirten kotina? Nasu kuitenkin nauttii myös betonirappusilla makailusta ja kieriskelystä yllättävän paljon. Ehkä se rapsuttaa turkkia mukavasti, tai sitten siihen on joku muu syy, jota typerän ihmisen on vaikea käsittää…
Ansa leikkii pientä viidakkokissaa korkeassa ruohossa:
Vaikka tämä blogimerkintä oli jo muutenkin höyhenenkevyt, laitan lopuksi vielä kevennyksen. Jari otti tämän kuvan viime perjantaina, ja kun näin sen, sain hysteerisen naurukohtauksen ja riemuitsin niin että kyyneleet valuivat. Noh, en tiedä onko se muiden mielestä yhtä hillitön, mutta sanotaanko että onhan Ansasta ollut viehkeämpiäkin kuvia:
Seuraavassa merkinnässä toivottavasti jo Nasun pennuista näköhavaintoja. Elämme jännittäviä aikoja!