2017 – ilojen ja surujen vuosi 1


Vuosi 2017 alkaa olla pian lusittu. Tähän vuoteen mahtui paljon iloisia ja ikävä kyllä myös surullisia asioita.

Iloisin yksittäinen asia on totta kai Seitospentueen syntymä! Elsi-emo sekä hänen sijoituskotinsa ihanat ihmiset hoitivat hienosti kaikki seitsemän pentua mallikkaasti luovutusikään, ja kaikille löytyi mitä parhaat kodit! Yksi pojista sai jopa jäädä syntymäkotiinsa. Yksi tyttö pääsi WiliWilla-kasvattajalle tulevaisuuden kasvatusnaaraaksi, muille löytyi ihanat näyttely- tai lemmikkikodit. Calippo-isän sijoituskodin Sarilla on riittänyt onneksi remontin keskelläkin pitkää pinnaa, niin että Calippo on saanut olla leikkaamatta, joskin Suprelorin-implantti laitettiin herralle seitsikon syntymän jälkeen. Superkiitos kaikille asianosaisille – tiedätte kyllä kuinka arvostamme ystävyyttänne ja apuanne!

Surujen takia blogin ja sivujenkin ylläpitäminen on ollut hieman vaillinaista, kirjoittamisesta ei nimittäin tule mitään jos silmät täyttyvät kyynelistä. Viime vuonna menehtyneen rakkaan Taramme kaveriksi pilven reunalle lähti syyskuussa ensimmäinen Northalla-kissa, rakas Leo. Täysin piilossa pysytellyt vakava sairaus ei antanut vaihtoehtoja, ja yhtäkkiä suuri persoona oli poissa. Kaiken lisäksi vuoden aikana kaksi Northalla-kasvattia on myös lähtenyt paremmile hiirestysmaille, toinen lopetettu sairauden vuoksi ja toinen äkkiarvaamatta tapaturmaisesti. Olemme myötäeläneet kasvattiemme omistajien surussa ja toisaalta olleet kiitollisia, että saimme olla mukana näiden persoonallisten, ihanien ocien elämän käänteissä, niin iloissa kuin suruissakin. Lievempi suru oli myös se, kun seiskojen emo Elsi sai kohtutulehduksen, ja kissan terveyden tähden Elsi jouduttiin steriloimaan. Toista pentuetta ei super-emo Elsi siis koskaan saa, mutta onneksi kuitenkin Elsi selvisi kohtutulehduksesta säikähdyksellä, ja olihan siinä seitsemässä pennussa jo yhdelle emolle ihan kelpo määrä jälkeläisiä.

Palataksemme duuriin, huolimatta melko vähäisestä näyttelyaktiivisuudesta, kasvateillamme ja omilla kissoillamme on ollut kivasti menestystä silläkin rintamalla. Seitosten emo Elsi oli kahdesti paras siitosnaaras. Valo- ja Kuplapentujen emo Helmi (CH Northalla Granuaile, om. Tiina Mäkelä) oli vuoden ainoalla näyttelykerrallaan myös paras siitosnaaras. Guttatus-kissalan Marjo Vormiston omistama Torsti (IC Northalla Fizzing) on ollut kahdesti paneelissa. Seiskapentueen Ässä (Northalla Seventh Son, om. Paula Puska) on myös ollut useita kertoja paneelissa, voittanut värin parhaissa aikuisiakin oceja, ja kaiken huipuksi oli kaksi kertaa paras nuori! Myös oma Moonamme (GIC Northalla Moonlight) oli näyttelyn paras naaras, todella harvinaista herkkua vaikealle kanelihopealle värille. Näiden lisäksi moni kasvattiemme omistaja on käynyt näyttelyissä, ja kissat ovat hienosti pokanneet sertinsä ja toisinaan vähän muutakin mainetta ja kunniaa, kotimaassa ja ulkomailla. Kiitokset kaikille ennen kaikkea ihanasta seurasta ja onnittelut hienoista näyttelypäivistä!

Sitten loppuhuipennukseen… Elämme jännittäviä hetkiä. Hollannin-tuontimme Ulpu (Mitha Goobita Yangatin, kasv. Els van den Berk) odottaa pentuja, ja pentueen pitäisi syntyä loppiaisen tienoilla. Isänä on Venäjältä kotoisin oleva Duke (Dragon Amagitsune*RU, om. Outi Vallenius, kasv. Irina Koroleva), ja odotamme suurella mielenkiinnolla tätä tapahtumaa. Väreistä ruskea- ja kanelitäplikkäät sekä samat hopealla eli hopea- ja kanelihopeatäplikäs ovat mahdollisia. Seuraathan Facebook-sivuamme sekä pentukoppaa – uutisia päivitetään sitten kun päivitettävää on. Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!


Ajatus aiheesta “2017 – ilojen ja surujen vuosi

  • Terttu Haapanen

    Paljon on tapahtunut, niiin että kissaton ”mummi” ei ihan pysy kärryilläkään. Toki Leo on eri asia, kun olin niinkin paljon hänen kanssaan tekemisissä ihailemassa kissagentlemania. Ulpun ja Duken asia onkin kohta ratkemassa näkyväksi. Mukavaa jatkoa kissaseurakunnalle omistajineen ja kasvattajineen!

Kommentointi on suljettu.