Olimme vaihteeksi viikonlopun kissanäyttelyssä. Tällä kertaa Helsingissä ERY-SYDin järjestämässä näyttelyssä, joka oli mallia drive-in. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikkien ei ole pakko saapua paikalle kukonpierun aikaan ja pysyä paikalla, kunnes paneeli on ohi. Jokaiselle rodulle/ryhmälle on ilmoitettu arvioitu arvosteluaika, ja jokaisen tulee huolehtia, että on viimeistään ilmoitettuna aikana tuomarin luona odottelemassa vuoroaan. Poistua saa siinä vaiheessa, kun oma kissa ei ole enää jatkossa. Tuomarit ilmoittivat jo arvostelun aikana, haluavatko nähdä kyseisen kissan vielä nominointivaiheessa. Jos ei, on päivä ohi heti kun arvosteluseteli on saatu ja leimattu. Mielestääni erittäin hyvä juttu tämä drive-in! Aamu-unisena ihmisenä arvostan sitä, että jouduin lähtemään Tampereelta ”vasta” klo 07:00, enkä puoli viiden – viiden maissa kuten muuten olisin joutunut…
Kaikki ocicatit olivat samalla tuomarina. Lauantaina ocicattien tuomarina oli Maria Malevitch, ja sunnuntaina Laura Boshoven-Scholten. Ocicatit, kuten monet muutkin rodut, oli pääsääntöisesti laitettu yhdelle tuomarille, ilmeisesti drive-in-systeemin sujuvuuden takia. No systeemi toimikin ihan hyvin, haittapuolena tietysti se, että harvemmalla ocicatilla oli mahdollisuus päästä jatkoon. Itselleni kyllä sopi hyvin tämä yhden tuomarin systeemi sen tähden, että minulla oli viisi kissaa esiteltävänä… Jos ne olisi jaettu väreittäin eri tuomareille, olisi todennäköisesti pitänyt olla monessa paikassa samaan aikaan, mikä on kohtalaisen vaikeaa pitkällisestä harjoittelusta huolimatta.
Viidestä näyttelyssä esittelemästäni kissasta oikeastaan vain kolme oli omia, mutta siihen päälle kaksi kasvattia. Meiltä kotoa mukana oli Tara, matkalta poimimme mukaan Lilyn (ja Maaritin) Toijalasta, ja Haagasta Ulpun ja Junon (Ekkiksen kera). Näyttelypaikalla oli vielä Rokkakin, omistajiensa Sannan ja Tonin kanssa. Melkoinen kokoontuminen siis.
 |
Rokka näyttelyhäkissä, oikealla näkyy Alikessun
uusi maastokuvioinen sissiteltta. 🙂
Kuva: Sanna Bengtström |
Northalla Basalt ”Rokka” sai molempina päivinä Ex1-arvostelun, ja sunnuntaina se oli myös värin paras (BIV) kaikista ruskeatäplikkäistä! Eikä siinä vielä kaikki, se pääsi myös tuomarin parhaan nuoren valintaan, missä oli peräti viisi tai kuusi muuta nuorta, ja hienona yllätyksenä Rokka valittiin parhaaksi (NOM)! Paneelissa ei tällä kertaa tullut ääniä, mutta kyllä siinä oli sekä kasvattaja että omistajat melko lailla täpinöissä kun näin hienosti Rokka pärjäsi.
Rokan sisko Northalla Peridotite ”Lily” oli myös kumpanakin päivänä Ex1. Tällä kertaa ei muuta meriittiä, mutta sunnuntaina tuomari kyllä mietti pitkään suklaatäplikkäiden nuorten ja pentujen värin paras -valinnassa, kummastako tykkää enemmän, Lilystä vai Guttatus Princess Sophiesta. Jälkimmäinen valittiin, ja kyllä se Sophie niin nätti tyttö onkin, että ei ole häpeä sille hävitä. 🙂 Tuomarit kyllä tykkäsivät kovasti myös Lilystä. Lily käyttäytyi tosi hienosti, vaikka pentuna sillä oli aina vähän vastalauseita venyttelyyn. Lilyn kontrasti ja kuvio on tosi hieno. Tällä hetkellä pään on vielä pikkupennun, mutta vartalo jo nuoren kissan, eli kasvu on niin sanotusti vaiheessa.
Topspot LoneStar ”Tara” ei olisi millään tahtonut mennä kuljetuskoppaan kotona, hotellilla eikä näyttelyssäkään. Jouduimme käyttämään herkuilla lahjontaa ja käymään tahtojen taistelua, että Tara saatiin boksiin pakattua. Kumma juttu, sillä sehän tavallisesti nukkuu aina makoisat nokkaunet siinä samassa boksissa joka päivä. Sitten kun Tara oli vihdoin saatu boksiin, oli se aivan rauhallinen ja tyytyväinen oloonsa.
|
Tarakatti häkissä.
Kuva: Tina Solda. |
Boksitaistelusta johtuen olin varautunut, että Tara ei ole parhaalla tuulella tuomarin pöydälläkään, mutta yllätyinkin iloisesti molempina päivinä. Tara oli ihan rauhallinen, ja tuomarit tykkäsivät kyllä. CACIB-sertit tuli molempina päivinä, ja nominoinneissa oltiin mukana. Heikkoutenahan Taralla on korvat, jotka ovat liian pienet ja pystyt. Mutta vahvuuksiakin löytyy, oikeastaan kaikki muu on Taralla hienosti. Ja luonteeltaan se on ihana mamman kehruuttelija kainaloinen (paitsi boksiin laitettaessa). Ensi viikonloppuna sitten Tara lähtee Tallinnaan katsomaan, josko sieltä saisi IC-tittelin kotiinviemisiksi.
Lauantaina oli Ulpu-neitokaisen synttäripäivä! Yhden vuoden ikänen Mitha Goobita Yangatin ”Ulpu” sai CACIB-sertinsä vaivatta, mutta ei sen kummempia meriittejä sillä kertaa. Myös sunnuntaina tuli serti, ja Ulpu pääsi myös tuomarin paras -valintaan, tulematta kuitenkaan valituksi. Kuitenkin sertin saaminen molempina päivinä tarkoitti sitä, että Ulpu ansaitsi uuden tittelin, International Champion. Ulpukin saatiin vielä ilmoitettua mukaan Tallinan näyttelyyn, joten sinne sitten luokassa 5 ensi viikonloppuna.
Northalla Juniper ”Juno” puolestaan valmistui lauantaina Grand International Championiksi! Sunnuntaina Juno sai 3-luokassa ekan CACS-sertinsä. Vielä siis pitäisi keräillä 10kpl niitä, kahdesta eri maasta… Junokin puksuttelee laivalla Tallinnaan ensi viikonloppuna sertejä kärkkymään.
Olettehan muuten huomanneet, että Ulpun, Junon ja Paavon blogi on muuttanut? Klikkaa itsesi tänne lukeaksesi Ekkiksen kirjailemat kuulumiset! Samasta blogista löytyy myös loistava ruokintaosio, jossa kerrotaan raakaruokinnasta. Tsekkaa toki.
