Tänään illalla pennut täyttävät jo 4 viikkoa! Miten nopeasti aika kuluukaan… Olin itse viime viikon Saksassa työreissulla, ja Jari hoiti taloa ja kissoja, päivittäen minulle pentujen kuulumisia ja edesottamuksia. Vajaassa viikossa pennut ehtivät kasvaa ja kehittyä kyllä todella paljon!
Kuvassa Teris, Leo ja Lilli, 2vk 5pv ikäisinä.
Tässä vasemmalta Teris, Lilli ja Leo 3 vk 5 pv ikäisinä vuoden pisimpänä päivänä.
Viime viikon aikana alkoi pesässä olla yhä enemmän vilskettä, ja sitten pentulaatikko jo kävikin liian ahtaaksi aktiivisille pikkumirreille. Viime torstaina Leo oli tullut ensimmäisen kerran itse ulos pesästä suurta maailmaa ihmettelemään. Suuri maailma tosin rajoittuu tällä hetkellä pelkkään makuuhuoneeseen pentuportin takia. Viikonlopun aikana kaikki pennut harjoittelivat jo lattialla vaanimista, juoksemista, loikkaa, hännän pörhistelyä, tassupalloa, sekä tietenkin sisaruspainia.
Leo: ”Minä en ymmärrä, miksi nuo ihmiset miettivät, olenko minä muka joku maitosuklaa vai mikä hopeasuklaa se nyt oli. Emohan sanoo minulle ja sisaruksille joka päivä, että olemme hänen omat kullanmurunsa.”
Nasu juttelee pennuille huolehtivalla ”kurrr?” äänellä, ja oikeastaan Ansa on alkanut tehdä samaa. Mietimme Jarin kanssa, mitä kaikkea kissat pennuille oikein opettavatkaan maailmasta ja käyttäytymisestä. Paljon ainakin ne ovat äänessä.
Nyt tosin on äänessä Ansa, eri tavalla. Se alkoi sunnuntaina taas luritella rakkausslauluja, ja koska se terävänä kissana tietää, että kaikki varteenotettavat herrasmieskollit asuvat matkan päässä, vääntää se volyyminappinsa kaakkoon… Luulin kyllä kuulleeni kissojen juoksuihin liittyen sekä keskitalven että keskikesän tauoista, mutta kas: jouluaattona molemmat olivat kiimassa, ja nyt Ansa aloitti mourun kesäpäivän tasauksen aikaan. Onneksi Nasu ei yhtynyt kuoroon… Toivottavasti saamme kolliasiat sumplittua pian, niin sitten voisi ajatella viedä Ansaa treffeille jo ensi juoksusta, eli heinäkuussa, tai sitten kun neito suvaitsee moisen jälleen aloitella.
Terveisiä sievältä Ansa-neidiltä kaikille kollipojille ympäri Pohjolan! Tosin minun on turha kirjoittaa sitä tänne blogiin, sillä Ansan äänenlahjoilla viesti on varmasti mennyt perille jo…