Isot kissat Ansa ja Nasu ovat hyvä työpari. Ansa avaa ovet, ja Nasu menee sitten silppuamaan/tuhoamaan sen mitä oven takana yritettiin suojella. Varmasti monelle ocicat-perheelle tuttuun tyyliin meillä mm.
- on vessan lukko eteisen ovessa, muuten on vaarana kissojen karkaaminen ulos
- vessa lukitaan ulkoapäin kun siellä ei ole ihmisiä – tarkoitukseen sopii vanha 15 kopeekan kolikko, joka lukkiutui näppärästi ruuvin kantaan
- on vaatehuoneen ovessa lukko, jonka avainta säilytetään oven karmin päällä
- avotakan edessä on ritilä, joka on niin jäykkä että vain Jari saa sen otettua pois
- makuuhuoneen ovessa on vessan lukko
- ja nyt – uutuutena – keittiön laatikot on lukittu toisiinsa puisella kepillä.
Eräänä päivänä Jarin tullessa töistä työpari Ansa-Nasu oli keksinyt miten saavat tylsän päivän nopeammin kulumaan:
Pennut ovat oppineet jo syömään hiukan kiinteää ruokaa, lempparina jauheliha-kermaviili-mössö. Jokunen raksukin on mennyt alas, mutta purkkiruoille vielä nyrpistellään. Hassua, miten noinkin pienet jo osaavat ”peittää” ruoan jos ei satu kelpaamaan.
Ansan ja Nasun kasvattajat kävivät meillä pentuja katsomassa, ja pentujen väritkin varmistuivat viimein: suklaahopeatäplikäs poika, sinitäplikäs poika, ja hopeatäplikäs tyttö. Kuvassa etualalla Lilli-tyttö, sen takana Leo-poika ja oikealla Teris-poika. Ocicatin täplikäs asu on näemmä hyvä suojaväri myös lattiamattoamme vasten.
(kuvat suurenevat klikkaamalla)
Ensimmäinen Axilur-kuurikin on annettu pentueelle. Lisäksi pennut opettelevat laatikolla käymistä, tosin vahinkoja sattuu ainakin yhtä usein kuin napakymppejäkin vielä. Mutta siihen nähden, että vasta viikko sitten ensimmäinen pentu lähti pesästä, on tapahtunut hirmuisesti edistystä lyhyessä ajassa!