Pentuja syntynyt! 1

Juno ajatteli syödä Ulpun silmän.

Ulpun pentujen laskettu aika oli maanantai 15.4. ja olin matkustanut jo sunnuntaina Helsinkiin Ulpun kotiin, toisen kasvattajapuoliskon jäädessä kotiin hoitelemaan meillä asuvia kissojamme. Ulpun toinen omistaja oli laittanut pari videota, joissa Ulpulla näytti olevan hienoisia esisupistuksia, ja niistä minulle oli tullut sellainen tunne, että pennut syntyvät viimeistään laskettuna aikana. Mutta ei se ihan niin mennyt. Sunnuntaina Ulpu oli vielä aivan rauhallinen, joskin väsynyt isoine mahoineen. Ulpulle oli tullut kaikkiaan 1,035kg painoa lisää raskausaikana.

Ulpun kolmen pennun vauvamaha, päivä 65.

Ulpu halusi makailla mielellään molempien poikien, Parvosen ja Junon, muodostamassa lämpimässä kissalinnoituksessa. Etenkin Juno pitikin Ulpusta oikein hyvää huolta, ja pesi tämän vauvamahaa hellästi. Vaikka pentueen biologinen isä onkin Junon isän Damin asuinkumppani ÄIJÄ, niin Juno ei näyttänyt kantavan siitä kaunaa, ja piti odottavaa Ulpua kuin kukkaa kämmenellä.

Maanantai-iltana Ulpu kuumeisesti petasi sille järjestettyjä pesävaihtoehtoja, mutta yhtäkkiä mikään niistä ei näyttänytkään sopivan. Jo pari viikkoa sitten Ulpulle oli tehty pahvilaatikosta pesä, jossa oli katto ja etureunassa sopiva kulkuaukko. Sinne oli laitettu myös lämpötyyny, ja kyseisessä pesässä olivat viettäneet lokoisia päiväunihetkiä niin odottava emomme kuin Junokin. Lisäksi oli varapesinä kuljetusboksin alaosa, kuljetuskassi ja toinen pahvilaatikko. Mutta Ulpu halusikin vaatekaappiin. Siinä ei muu auttanut kuin järjestää sitten vaatekaappiinkin pesäpaikka. Ulpu halusi ylemmälle hyllylle, mutta turvallisuussyistä teimme pesän alimmalle hyllylle ja Ulpu näytti hyväksyvän sen pitkin hampain. Illalla ei kuitenkaan tapahtunut petaamista enempää, joten kävimme nukkumaan.

Juno-sankari sai Ulpun rauhoittumaan edes hieman, kun synnytys oli niin pelottava kokemus aluksi.

Tiistaina päivällä ei ollut vielä myöskään yhtään ”lupaavan” näköistä, vaan Ulpu makaili rauhassa Parvosen ja Junon kanssa sängyllä, ja myös söi hyvällä ruokahalulla. Päätimme, että jos keskiviikkoaamuun mennessä ei ole pentuja, käymme Ulpun kanssa varmuudeksi Catvetissä tarkistamassa, onko kaikki hyvin.  Onneksi kuitenkin yöllä alkoi tapahtua. Ulpun lievät esisupistukset muuttuivat hieman isommiksi, ja Ulpu alkoi kehrätä niiden aikana. Siitä tiesin, että nyt Ulpun avautumisvaihe alkoi. Meillä on ollut kokemusta emoista, joilla tämä kehräämisvaihe on kestänyt jopa 12 tuntia, ja koko sen ajan ne ovat vaatineet, että ihminen istuu niiden pesän vieressä ja paijailee. Arvatkaa, tuleeko selkä kipeäksi kun köykkii lattialla, useimmiten hankalassa asennossa tuon ajan. Ulpu kuitenkin vietti avautumisvaiheen mieluiten kissakavereidensa välissä sängyllä, ja olimmehan me ihmisystävätkin siinä paijailemassa Ulpun mahaa.

Kolmen aikaan yöllä, juuri kun ajattelimme että ehkä tilanne ei nyt edisty ja menemme hetkeksi nukkumaan, Ulpulla oli pari isompaa supistusta, ja kissa näytti ponnistavankin hieman. Siispä emme menneetkään nukkumaan. Supistelu eteni pikkuhiljaa, ja Ulpu kävi hyvin rauhattomaksi ja alkoi petailla taas kaikkia mahdollisia ja mahdottomia pesäpaikkoja. Vaatekaappipesäkään ei oikein innostanut, ja Ulpu olikin lattialla pitkään. Juno oli pesemässä Ulpua, mikä rauhoitti mukavasti. Mutta heti, jos Juno meni pois makuuhuoneesta, Ulpu lähti sen perään. Meidän oli pakko siis laittaa makuuhuoneen ovi kiinni, mutta Juno ei tykkää yhtään suljetuista ovista, ja halusi pois, mikä sai Ulpun ihan paniikkiin. Niinpä Eveliina keksi, että herkkusuu-Junon saa pysymään laittamalla Ulpulle tarkoitettua Nutri-Plus-energiageeliä Junon turkkiin, jolloin tämä alkaa tyytyväisenä putsailla geeliä turkistaan. Juno lohdutti Ulpua, ja otti herrasmiehenä tyynesti vastaan tämän rähinät ja puremat. Juno ansaitsisi kunniamerkin hienosta toiminnastaan Ulpun synnytyksen aikana!

Ulpu ja kaksi ensiksi syntynyttä pentua. Poika vasemmalla ja tyttö oikealla. Molemmat hopeatäplikkäitä.

Ulpulta tuli limatulppa klo 4:37, ja yleensä aika pian tämän jälkeen onkin odotettavissa pennun syntymä. Ulpu oli hyvin rauhaton, varmaan ihan peloissaan, kun ei tiennyt miksi sitä sattuu. Ensimmäinen pentu syntyi noin puolen tunnin ponnistelun jälkeen klo 5:20, ja istukka tuli pari minuuttia sen jälkeen. Ulpu nuoli pentua vähän, mutta ei jaksanut keskittyä asiaan sen kummemmin, joten me ihmiset puhdistimme mennun hengitystiet ja kuivasimme sen. Istukan syöminen ei kiinnostanut Ulpua, joten nirhasimme napanuoran poikki ja jatkoimme pennun lämmittelyä kämmenissämme. Pentu oli hopeatäplikäs tyttö ja se painoi 95g. Kello 5:39 syntyi toinen pentu, hopeatäplikäs poika, painoltaan 96g. Nämä ensimmäiset pennut olivat varmaankin Ulpun kohdun vasemmassa sarvessa. Ulpu oli niin hätäinen, ettei pennun puhdistuksesta ja hoidosta tullut mitään, joten me ihmiset autoimme siinä, kuten tytönkin kanssa.

Suklaahopeatabby-poika, joka syntyi kolmantena.

Ulpu ei halunnut mennä kyljelleen imetysasentoon, vaikka molemmat pennut olisivat mielellään menneet tissille. Etenkin tyttö oli tosi sinnikäs yrittäjä. Tämä johtui siitä, että vielä lisää pentuja oli tulossa, ja Ulpu ei voinut keskittyä vielä imetykseen. Minua vähän huoletti, sillä pojankin syntymästä oli jo kohta pari tuntia, ja kumpikaan ei ollut saanut maitoa. Sitten Ulpu nappasi yhtäkkiä tyttöpennun suuhunsa ja vei sen sängylle, johon nostimme pojankin ja menimme itse makaamaan Ulpun molemmin puolin. Kun toinen rapsutteli Ulpua, ja toinen huolehti pennuista, niin saimme pennut Ulpun tisseille ja molemmat alkoivat imeä reippaasti. Pikku imetystuokion jälkeen Ulpu alkoi taas ponnistella, ja kolmas pentu syntyi klo 7:53. Jälleen ihmiset kuivattelivat ja katkoivat napanuoran. Ulpu yritti syödä istukkaa, mutta jätti kuitenkin homman sikseen. Kolmas pentu oli poika, ja Northalla-kissalan ensimmäinen värivirheellinen tapaus: suklaahopeatabby (OCI x bs 22). Tästä ”virheestä” huolimatta upean näköinen pentu, komeine korvapuustikuvioineen kummassakin kyljessä. Painoa pikku puustisella oli 103g.

Hopeatäplikäs poika

Kolmannen pennun jälkeen Ulpu nappasi täpläpojan hampaisiinsa ja siirsi sen pahvilaatikkopesään, jossa oli lämpötyyny. Asetimme myös muut pennut sinne, ja nyt Ulpu asettuikin auliisti kyljelleen, ja antoi pentujen tulla maitobaariin. Ulpu hengitteli vielä niin tiheästi ja kehräsi kuuluvasti, joten ajattelin, että tulossa saattaa olla vielä yksi pentu. Kuitenkaan mitään ekstrapentua ei ole ilmaantunut, eikä Ulpun mahassa tunnu enää möykkyjä, ja emo on rauhallinen. Siispä kolmen pennun pentue oli tämä Ulpun ensimmäinen.

Kaikki pennut imivät maitoa reippasti, ja pian pentujen pömpöttävistä vatsoista huomasi, että maitoa on tullut perille. Pennut olivat ihan terveitä ja normaaleita, mutta esim. lattarintapentujen epänormaaliutta ei usein huomaakaan vielä näin pieninä, vaan myöhemmin muutaman viikon iässä. Samoin häntäknikkejä ei välttämättä huomaa kuin joskus paljon myöhemmin. Mutta ihan täydellisiä pikkukissoja ovat kaikki juuri nyt.

Hopeatäplikäs tyttö

Ulpukin alkoi oivaltaa jo vähän pentujenhoidosta. Se on kyllä huolehtivainen emo, mutta alku meni ihan paniikissa. Päivälläkin se vielä meni heti kiireesti pesälle, kun joku pentu vähän piippasi, mutta ei oikein tajunnut mitä sen pitäisi piippauksen syylle tehdä. Parin päivän kuluttua varmasti pentujen hoito sujuu jo paljon varmemmin.

Huomasimme muuten Ulpulla erikoisen ominaisuuden: sillä on normaalien 8 nännin lisäksi yksi ylimääräinen! Ylimääräinen nänni on kahden normaalin välissä, ja se on hieman muita pienempi. Kuitenkin siitäkin vaikuttaisi tulevan maitoa. Jokaiselle pennulle on siis peräti 3 maitobaarin anniskeluhanaa… Ensimmäisen vuorokauden aikana pentujen painot olivat nousseet 13…17 grammaa, mikä on oikein hyvin. Pennut punnitaan muutaman ensimmäisen viikon ajan 2 kertaa päivässä, ja tarkkaillaan, että kaikkien painot nousevat riittävästi. Sopiva painon nousu vuorokaudessa on 10 grammaa tai enemmän. Ensimmäisen viikon kuluessa syntymäpainot pitäisi kuitenkin kaksinkertaistaa.

Meillä on nyt tosi paljon pentukyselyitä ja vain kolme pentua, mutta onneksi on tulossa myös Klaaran ja Adoniksen pentue, jonka laskettu aika on 3.6.2013. Pyrimme pentuja varatessa menemään läpi varauslistaa kyselyjärjestyksessä. Ensimmäiset kyselyt tulivat jo keväällä 2012, mutta jokaisella on aina omat toiveensa sukupuolen, värin ja muiden ominaisuuksien suhteen, ja osa pennun odottajista löytää lopulta kissan toisesta kissalasta. Otamme siis kaiken aikaa uusia kyselyitä jonoon, ja toivomme, että pennuille saadaan oikein hyvät ja rakastavat kodit.