Jyväskylän näyttely viime sunnuntaina oli metallipentueen ensimmäinen, ja kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Kaikki pennut saivat ex1-arvostelun sekä paljon ihailuja tuomareilta. Lillistä tuomari tykkäsi niin paljon, että piirteli arvostelusetelin täyteen isoja sydämiä. Leo pääsi lisäksi tuomarin parhaan pennun valintaan, mutta hävisi toiselle ocicat-pennulle. Ihan oikea kissa meni jatkoon – onhan Leo kuitenkin vielä pikkuinen rääpäle… mutta odottakaas vaan kun poika kasvaa. 🙂 Kaikki pennut käyttäytyivät reippaasti näyttelyssä: eniten arasteli Leo, mutta helppo senkin kanssa oli esiintyä.
Teristä arvostellut tuomari suositteli seuraavassa näyttelyssä piipahtamaan värintarkistuksessa. Ja se kun oli ainoa pentu, jonka väristä olimme alusta saakka varmoja! Meistä se siis on sinitäplikäs, mutta tuomari epäili, että se voisi olla sinihopeatäplikäskin. Ota nyt näistä selvää. Voi kun se geenitesti hopealle tulisi pian!
Lilli-tyttö muutti näyttelyn jälkeen uuteen kotiinsa Turkuun. Haikeaa se luopuminen oli, vaikka olenkin erittäin tyytyväinen että tyttö sai niin hyvän kodin ja pääsi toisen ocicatin kaveriksi. Uudesta kodista on kerrottu, että Lilli reippaana tyttönä marssi oitis häntä pystyssä toista kissaa puskemaan – ja parissa päivässä ne nukkuivatkin jo yhteiskerällä.
Ansa on joutunut olemaan karanteenissa kahdestakin syystä: 1) etteivät pennut tuo sille näyttelystä ”tuliaisia” kuten vatsatautia ja 2) Nasun pennut ovat huomanneet, että Ansallakin on tissit, ja viime viikolla yllätin kaikki kolme imemästä nisiä kehräten ja polkien. Tämä kuitenkaan ei välttämättä ole hyväksi – maitohan pitää säästää Ansan omille pennuille, ja imettäminen saattaa altistaa ennenaikaiselle synnytykselle (tosin Reuterin tietoja asiasta ei taida olla). Nyt jo voimme näyttelypöpö-karanteenin lopettaa, sillä pennuilla ei ole ollut mitään oireita. Mutta imettämisasian takia pennut ja Ansa pitää laittaa eri huoneisiin silloin kun emme ole itse vahtimassa.