Kuulumisia pitänee jälleen kertoilla, etteivät blogin lukijat luulisi meidän vallan nukahtaneen. 🙂 Tammikuu hurahti jo ohi, Ansan juostessa (=huutaessa) joka toinen viikko. Mouruihin osallistui myös Leo, joka käytöksestään päätellen olisi jo täysin valmis tositoimiin tyttökissojen kanssa – vaikka sitten oman tädin… Kollipoika on nyt 8 kk ikäinen. Onneksi se ei (vielä) merkkaa – toivomme, ettei se sitä aloitakaan. Koitamme pitää Leoa leikkaamatta niin pitkään kuin merkkailu ei käy liian raskaaksi, sillä Suomessa tuntuisi olevan krooninen pula siitoskelpoisista ocicat-kolleista, ja olisi ihan kiva jos joku kasvattaja voi Leoa käyttää naaraalleen, ennen kuin leikkaamme sen.
Nyt sitten ei tarvitse enää eristää Ansaa ja Leoa toisistaan, sillä Ansa on steriloitu. Leikkaus meni hienosti, pieni napinläpi tehtiin pilkkupaitaan ja tikattiin kiinni. Seuraavana päivänä jo toipilas hyppi jääkaapin päälle normaaliin tapaansa, eikä haava tuntunut haittaavan elämää. Leikkaushaavan nuolemista on koitettu estää Cothivet-sumutteella, jonka laittamisesta Ansa loukkaantuu verisesti. No, onneksi parissa viikossa haavan pitäisi olla kokonaan ummessa, ja kuukauden päästä sitä tuskin enää erottaakaan.
Nasun pentu Lilli on kuulemma jo ottanut askeleen aikuistumista kohti: ensimmäinen juoksu oli joskus tammikuun puolivälissä. Äitinsä aloitteli homman 7 kk iässä, ja tytär näemmä seuraa kannoilla. Meillä on kolliehdokkaita kiikarissa, ja jonkun kanssa käymmekin neuvotteluita treffeistä, joiden ajankohta tulee tosin olemaan vasta joskus huhti-toukokuussa, jos vain Lilli ei ala juosta ihan ylenpalttisesti. Niinpä kesä-heinäkuussa tai myöhemmin olisi odotettavissa kolmas Northalla-pentue.