Ansa piti sitten megapitkän maalisjuoksun, täydet 8 päivää! Se alkoi mouruilla viikko sitten lauantaina, ja vielä tänä lauantainakin saimme kuulla kaunista ulvontaa laulua. Arvelen, että Nasun kollivisiitillä on ollut osuutta asiaan, sillä normaalisti Ansan juoksut ovat kestäneet vaatimattomat 3-5 päivää, siinä missä Nasu-sisko on joutunut kärvistelemään 6-7 päivän ajan. Toivottavasti kuitenkin jatkossa Ansa juoksee harvemmin ja lyhyempiä pyrähdyksiä.
Kun Nasu tuli kotiin Tonin luota, vein sen ensimmäisenä kylppäriin, jossa pyyhin sen huolellisesti pariin kertaan lämpimällä ja märällä pyyhkeellä. Sitten kun kylpyhuoneen ovea raotettiin, Ansa tuli heti nuuhkimaan siskonsa nenää: oli varmaan ollut huolissaan ja ikävissään! Mutta mitä? Siskohan haisee ihan vieraalle kissalle, vieläpä kollille! Oli mielenkiintoista seurata siskosten ”kuulumisien vaihtoa”; tuoksutellaan toisen päätä, turkkia ja takapuolta, ja aina muutaman sekunnin välein Ansa sähisee Nasulle, yrittää varmaankin manata siitä pahan (vieraan) hajun pois. Pari seuraavaa päivää kuluikin tytöiltä toisiaan peseskellessä. Alempana tyylinäyte:
Trimmataan taas Ansan viikset lyhyiksi, mutta jätetään oikeaan viiksityynyyn se yksi musta karva:
Pikku ocicatit kaulailevat:
Ja sitten yhteiskerälle nukkumaan, ja tottakai lämpimän muurin viereen:
Näin meillä tänään. Palataan asiaan pilkullisissa merkeissä!