Paras tapa saada naaraskissa kiimaan on sopia jotakin menoa tietyksi päiväksi. Me olimme (tietämättämme) ratkaisseet asian kutsumalla talkooporukan paikalle huomisaamuksi.
Niinpä Ansa-neiti päätti aloitella kesäisen juoksunsa tämä aamuna. Oikeastaan eilen illalla jo se päästi parit pitkät naukaisut. Nyt aamulla näytti homma jo ihan selkeältä: kierii, kehrää, laittaa häntää sivuun. Eiköhän iltaa myöden se aloita kunnon laulunkin.
Huomenna Ansa pääsee sitten kollilaan kyläilemään aamusta, ja talkoot siirrettiin iltapäivään. Ei kai kukaan muutenkaan jaksa kaivaa lapiolla ojaa koko päivää aamusta iltaan. 🙂