Kas tässä kuvablogaus helmikuisesta Vekkulasta. Ansa toipuu hyvää vauhtia sterilointileikkauksestaan, vielä arpi näkyy paljaaksi ajellussa pilkkumahassa, mutta ei haittaa menoa millään lailla. Tyttö painaa noin 3,1 kg – hyvin simpsakka pikkukisu siis. Tässä Angela-neitonen poseeraa:
Nasu oli onnellinen kun naispalvelija palasi työreissulta, ja siristeli matkalaukun päällä:
Leolla on uusi lempilelu. Kollinrontti tykkää tästä kapineesta NIIN kovasti, että sitä on hankala ottaa siltä pois. Leo raahaa sitä joka paikkaan, mutta kumma kyllä ei revi sitä palasiksi, niinkuin kisut yleensä tekevät leluille. Tämä viipotin, joka koostuu varresta, vaijerista ja tupsusta, on ostettu jostain näyttelystä, missä se hajosi samantien: tupsu irtosi. Nuukana emäntänä en heittänyt lelua pois, vaan korjasin laittamalla uuden tupsun jostain toisesta (hajonneesta) lelusta, ja niin syntyi Leon Lemppari. Seuraavana sarjakuva aiheesta.
Leikkisää Runebergin päivää kaikille lukijoille!