Pennut ovat nyt neljän päivän ikäisiä. Ne syövät ja nukkuvat, ja kasvavat. On ihmeellistä, millaisella tarmokkuudella tuollainen pikkuinen kissavauva ryömii emon tissille syömään, tappelee sisarustensa kanssa siitä lempitissistä ja sitten ryömii emon viereen tai sisarustensa kanssa samaan kasaan unille. Osa pennuista jo tapailee huojuvia kävelyaskeleita ryömimisen sijaan, vaikka niillä on vielä silmät ja korvatkin kiinni. Jalat ovat vielä heiveröiset, eivätkä oikein jaksa kantaa pennun kroppaa.
Unen aikana näin pienillä kissanpennuilla on huomattavan paljon nytkimistä ja liikkeitä. ”Huomattavaa motorista aktiivisuutta”, sanoo Clinivetin artikkeli. Tämä johtuu ilmeisesti lihasten ja hermoston kehittymisestä, eikä se ole samanlaista kuin aikuisen kissan REM-univaiheen aikana tapahtuvat liikkeet.
Pikkuiset pennut osaavat jo sähistä vieraille hajuille, sähinä-ääntä ei vielä kuulu, mutta pentu selvästi suu avoinna sähisee, jos sen tarkka hajuaisti havaitsee vieraan hajun. Kuten silloin, kun ihminen tulee töistä tai asioilta tultuaan pesän viereen tarkastamaan, että kaikki on hyvin. Liikuttavan näköistä.
Kuten liikuttavaa on sekin, että jo yhden päivän ikäisen pikkukissan voi kuulla kehräävän! Aluksi kehräys on hyvin hiljaista, ja ihan pientä ritinää. Ensimmäisen pentueen yhteydessä taisin aluksi huolestua, että onkohan jollain pennulla mennyt keuhkoihin nestettä, kun hengitys pitää outoa ääntä. Mutta se onkin vain kehräyksen harjoittelua…
Taran pennuilla nousee nyt paino noin 15-20g vuorokaudessa, mikä on ihan hyvä vauhti, ja kertoo siitä, että maitoa varmaankin tulee riittävästi. Kaikki pennut ovat jo yli 150g. Tara pesee ja pissattaa pentujaan usein, ja muutenkin on loistava emo. Toivotaan, että maitoa riittää jatkossakin. Annamme Taralle nyt niin paljon runsasenergistä ruokaa kuin se jaksaa syödä, ja huolehdimme myös kalsiumin riittävyydestä maitotuotteiden muodossa. Imettävä emo tarvitsee todella paljon energiaa.