Kukaan ei tiedä, miksi ja miten, mutta Nasu onnistui jotenkin sairastumaan viikonloppuna. Myöhään lauantai-iltana se oksensi ensimmäisen kerran mahanestettä, ja sen jälkeen muutamia kertoja sunnuntaina. Ylen annettuaan se parka oli selvästi huonovointinen, kyyhötti vain mureke-asennossa. Ruokakaan ei maistunut, ei edes keitetty kana eikä kanaliemi – väkisin ruiskulla antamalla vain. Ansa sen sijaan olisi näitä herkkuja ahminut vaikka kuinka!
Maanantaina vein Nasun eläinlääkärille – onneksi olen tämän viikon talvilomalla. Mielessä kummitteli kohtutulehduksen mahdollisuus, sehän saattaa oireilla pelkästään oksentelulla, jos huono tuuri käy. Niinpä lääkäri ultrasi Nasun kohdun, mutta suureksi onneksi kaikki oli ihan kunnossa! Kissa ei aristanut mahaansa tutkittaessa, joten lääkäri sai poissuljettua myös suolitukoksen. Veren valkosoluarvot olivat myös täysin normaalit, mutta oksentelun vaivaama kissa piti saada hoidettua kuntoon. Niinpä Nasulle annettiin kevein mahdollinen rauhoitus, ja eläinlääkäri antoi sille nesteytystä ihon alle selkään. Lisäksi Nasu sai pahoinvointilääkettä ja kaiken varalta antibioottia piikkinä takalistoon, ja Synolux vet -tablettikuurin mukaan.
Kotona Ansa-sisko kovasti kammoksui ja vierasti oudolle tuoksuvaa ja nukkuvaa siskorukkaansa, haistellen tätä häntä pörhössä kuin pesukarhulla:
Nasu tokeni rauhoituksestaan normaalisti, ja kaikeksi onneksi pahoinvointilääkitys ja nestetytys olivat parantaneet kissan olon, ruokahalu oli palannut! Tiistaina se veteli lihaa jo ihan niinkuin ennenkin, todella hyvä. Olisikohan se saanut jotakin sopimatonta mahaansa silloin lauantaina? En keksi, mitä se voisi olla, sillä meillä ei ole huonekasvejakaan, saati mitään kemikaaleja kissojen ulottuvilla. Jäänee arvoitukseksi, mutta pääasia että Nasu on taas kunnossa.