Terveisiä Ruotsista! Olimme viime lauantaina Sollentunassa Tukholman liepeillä Speedcatin järjestämässä kissanäyttelyssä. Lähdimme perjantai-iltana laivalla Turusta Tukholmaan, ja lauantaina näyttelyn jälkeen suoraan laivaan ja sunnuntaiaamuksi Turkuun ja siitä kotiin Tampereelle. Mukana meillä olivat Tara ja Nasu. Viimeksimainitun edellinen näytelmä oli TUROK marraskuussa 2010, joten taukoa oli reilu 2 vuotta. Taralle sen sijaan matkustaminen ja näyttelyt ovat olleet tutumpia.
 |
| Lilaa eleganssia häkkiverhoissa |
Ruotsalaiset näyttelyt näyttävät olevan järjestelyiltään vähintään yhtä sujuvia kuin suomalaisetkin, ja erityisesti ruotsalaisten näyttelyhäkit ovat tip top. Ne ovat mitoiltaan hieman erilaiset kuin meillä suomessa, mutta kaikki häkit ovat tuplahäkkejä, ja jos on vain yksi kissa mukana, tuplahäkkiin saa käännettyä metallisen väliseinän. Ruotsalaiset näytteilleasettajat tuntuvat näkevän kovasti vaivaa saadakseen häkit sisustettua viimeisen päälle. Itsekin olin ommellut uudet verhot näyttelyhäkkiin sellaisella mitoituksella, että voin käyttää niitä sekä Ruotsissa tuplahäkissä että Suomessa tavallisessa häkissä.
Ilmoittautumisen yhteydessä kuulimme, että tuomari Anna Wilczec, jonka piti arvostella Nasu, ei ollutkaan päässyt saapumaan koska hänen passinsa oli varastettu. III-kategorian kissat Wilczeciltä olikin siirretty Ulrika Erikssonille, jonka piti olla näyttelyssä tuomarioppilaana jonkin muun kategorian kissojen parissa. Wilczecille oli nimetty lisäksi aika liuta IV-kategorian kissoja, jotka myös jaettiin muille tuomareille.
 |
| Häkkinaapurimme kivan väriset verhot, mutta kissasta en nähnyt vilaustakaan koko päivänä, ujo tyyppi. 🙂 |
Nasu oli aiemminkin ollut melko ujo näyttelyissä, ja olin vähän huolissani että mitenköhän rouva pärjää näyttelyissä niin pitkän tauon jälkeen. Olimme päättäneet mennä kissan ehdoilla, eli jos Nasu näyttäisi olevan liian pelokas, niin se saisi jäädä häkkiin. Kuitenkin Nasun arvostelu sujui ihan hyvin, ja tuomari Ulrika Eriksson kehui kovasti Nasua. Turkki, kuvio, häntä, vartalo… Näytti tykkäävän. Ainoastaan silmistä tuli mainintaa että ovat melko pyöreät. No, Nasun silmäthän ovat aika pyöreät muutenkin, ja jännittävässä tilanteessa se avaa silmät entistä avoimemmiksi. Luonnetta tuomari kehui suloiseksi, pikku sähinästä huolimatta. CAPIB-serti tuli helposti, ja tuomari pyysi Nasun takaisin parhaan kastraattinaaraan valintaan. Siinä voiton vei Sfinx-naaras, mutta tämä oli varmasti parempi Nasulle – ei liian paljon uusia järkytyksiä kerralla. 🙂 Nasu oli näyttelyn ainoa suklaatäplikäs ocicat.
 |
| FIN*Topspot Nasuada The Capable ”Nasu” |
Tara oli tuomari Mira Fonsénilla, ja tuomari tuntui tykkäävän Tarasta paljon. Erityisen hyvä puoli Taralla on sen lihaksikas ja jäntevä vartalo hyvine mittasuhteineen. Taraa on sanottu fitness-kuningattareksi, sillä se on jopa ocicatien joukossa erityisen sporttinen ja lihaksikas. Tara näyttää aika sirolta kissalta, mutta se painaa neljä kiloa ja tämä massa on pelkkää lihasta ja luuta. Myös sen lyhyt ja satiininen turkki, upeat silmät ja hieno boksi saivat kehuja. Taran ainoa heikkous ovat sen korvat, jotka saisivat olla isommat ja alemmaksi sijoittuneet. Mutta CAGCIB-serti tuli toki, ja maininta ihanasta luonteesta.
Värin parasta ei harmiksemme valittu ruskeatäplikkäistä oceista, sillä vaikka luettelossa oli listattu kolme leikkaamatonta kissaa, niin nuori uros oli kuitenkin jo kastroitu. Nämä muut ruskeatäplikkäät kissat olivat SE*Enbacka Gårds-kasvattajan kolli GIC Joey ja sen viimevuotinen poika Janne. Sen sijaan Tara pääsi tuomarin parhaan naaraan valintaan, mutta tällä kertaa bengali pääsi loppukilpailuun.
 |
| FI*Topspot LoneStar ”Tara” |
Edellämainittujen ocicatien lisäksi paikalla oli hopeatäplikäs nuori naaras Lauren avoimessa luokassa. Tämän saman kissan omistajineen olimme tavanneet jo viime Ruotsin reissulla Norrköpingissä. Silloinhan oli harvinainen tilanne, että näyttelyssä oli hopeatäplikkäillä naarailla sertikilpailu… Ulpu voitti sen silloin, mutta nyt ei Laurenilla ollut kilpailijaa ja se valmistui Championiksi.
Oli hauskaa tutustua ruotsalaisiin ocicat-ihmisiin, ja kuten tavallisesti kissanäyttelyissä, päivä kului kissoista puhuessa. Lisäksi kiersimme myyntikojut, joista muut eivät juuri kiinostaneet meitä, mutta kaninkarvasta tehtyjä kissan leluja myyvällä kauppiaalla oli niitä IHANIA kaninkarvahiiriä, joita toin kissoilleni Norrköpingin näyttelystä tuliaisiksi. Ostin niitä kaikilla lopuilla kruunuillani tuliaisiksi omille kissoille ja ystäville. Harmi kyllä myyjällä ei ollut tällä kertaa kanin korvia, mutta hän lupasi että saa niitä taas myöhemmin keväällä, ja voi postittaa niitä minulle Suomeen. Sitä odotellessa…
 |
| Nasu ja Tara saivat palkaksi kiltistä käytöksestään kaninkarvalelun |
Nasu sai siis puuttuvan ulkomaansertinsä 8-luokasta, ja valmistui International Premieriksi. Taralla on nyt neljä sertiä kolmesta eri maasta 5-luokassa, joten kahden sertin jälkeen siintää horisontissa titteli GIC. Tarjoilen ystäville sitten keväämmällä skumpat ehkäpä PIROKin näyttelyn yhteydessä rouvien yhteisten valmistumisjuhlien kunniaksi. Mutta odotellaan nyt ensin se Tarankin valmistuminen…