Vaikka meille onkin vuosien saatossa tullut kaksi itsetuhoista sinitiaista sisälle taloon, niin hiiret ovat kuitenkin pysyneet poissa asuintiloista. Ullakolta on kuuluu joskus rapinoita, joita kissat seuraavat katseellaan kuin näkisivät röntgenkatseella katon läpi rapistelijan liikkeet. Onneksi hiirillä on ilmeisesti sen verran älliä, etteivät jalkaudu viiden ocicatin kanssa samoihin tiloihin. Kissat kyllä tykkäisivät…
Aitojen saalistettavien puuttuessa lihansyöjillemme tarjotaan välillä korvikkeita, pakastetipuja ja -hiiriä. Näitä on joissain eläinkaupoissa myynnissä kai erityisesti matelijoiden ruoaksi, mutta mikä ettei kissoillekin. Kyseessä on siis henkensä jo heittänyt tipu tai hiiri, kokonaisena karvoineen tai höyhenineen.
Ja kissat tykkäävät! Tai no, meillä tytöt eivät jostain syystä jaksa kiinnostua haistelua enempää, mutta molemmat pojat tulevat ”saaliista” silminnähden onnellisiksi! Ensin leikitään, sitten syödään. Ja omaa saalista ei taatusti anneta muille.