Kissojen värioppia 1

Nyt, kun hopeatäplikäs Ulpu on astutettu hopeatäplikkäällä ÄIJÄllä, niin meiltä on kyselty minkä värisiä pentuja voi olla odotettavissa. Ennen kuin mennään itse asiaan, niin pohjustan vastausta hieman.

Ocicateilla on ”perusvärejä” kolme: ruskea, suklaa ja kaneli. Näitä vastaavat eumelaniinin kolme eri varianttia, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia jyväsiä eumelaniinista muodostuu. Dominoivin on alleeli B, joka aiheuttaa mustan värin. Seuraavana nokkimajärjestyksessä tulee alleeli b, josta syntyy suklaa. Näille kummallekin resessiivinen on kaneli-alleeli b^l.

Alleeleja on yksilöllä aina 2 kpl, toinen isältä ja toinen emolta peritty. Jos B on läsnä yhden tai kaksi kertaa (genotyypit BB, Bb ja Bb^l), kissa on musta. Kuviollisilla kissoilla kuten ocicat tämä geneettisesti musta väri ”haalenee” hieman kuvioinnin vaikutuksesta, ja sanommekin ocicateilla tätä väriä ruskeatäplikkääksi. Kuitenkin ocicateilla hännänpäästä näkee ”geneettisen värin” parhaiten, ja ruskeatäplikkään ocicatin hännänpää on aina pikimusta. Jos taas kissalla ei ole mustan eumelaniinin tuottavaa alleelia B, mutta siltä löytyy yksi tai kaksi suklaan b-alleelia (genotyypit bb tai bb^l), silloin kissan väri on suklaa, ja hännänpään väri on tumma suklaanruskea. Kissan väriksi tulee kaneli ainoastaan silloin, jos molemmilta vanhemmilta on peritty kaneligeeni, eli kissan genotyyppi on b^lb^l ja hännänpää näyttää punertavalta kanelinruskealta.

Hopeaväritys taas johtuu inhibiittorigeenistä, joka estää pigmentin muodostumista kissan alusturkkiin ja pohjaväriin. Inhibiittorigeeni I on dominoiva, eli kissa, joka on perinyt sen yhdeltä (tai molemmilta) vanhemmiltaan, on ulkoasultaan hopea. Hopea-nimitystä käytetään kuitenkin vain kuviollisilla kissoilla kuten täplikkäillä ocicateilla. Yksiväristä kissaa, jolla on inhibiittorigeeni, kutsutaan savuksi.

Lisäksi on diluutiotekijä, joka saa pigmentit ”paakkuuntumaan” siten, että väri näyttää haaleammalta. Jos kissalla on resessiivinen diluutiotekijä perittynä molemmilta vanhemmilta, se saa aikaan mustan värin haalistumisen siniseksi, suklaan lilaksi ja kanelin beigeksi. Emme tiedä, kantaako Ulpu diluutiota vai ei. Mutta ÄIJÄllä on aiemmissa pentueissa myös diluutiovärisiä pentuja, joten sen on väistämättä kannettava diluutiota, eli sen genotyyppi on Dd.

Ocicateilla on joskus myös värivirheellisiä pentuja, joita voivat olla mm. klassinen tabbykuvio, yksivärinen eli solidi sekä yksivärisen hopeamuoto savu. Mutta en mene nyt näihin syvemmin – kiinnostuneet voivat lukea lisää mm. näistä linkeistä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Cat_coat_genetics
http://www.fanciers.com/other-faqs/color-genetics.html
http://www.eurocatfancy.de/en1/nav/cat-genetics/gene_I.html

Asiaan. Tiedän, että Ulpu on kanelin kantaja, sillä sen isä on kanelitäplikäs. Ulpun värigenotyyppi on siis Bb^l. ÄIJÄ puolestaan on suklaatäplikkään ja hopeatäplikkään kissan jälkeläinen, mutta sen genotyypistä emme voi varmaksi sanoa muuta kuin että siltä löytyy B, toinen voi olla joko b tai b^l. ÄIJÄllä on aikaisempia pentueita, joissa on suklaita ja mustia/ruskeita, mutta ei kaneleita. Siltikään emme voi julistaa ÄIJÄä suklaan kantajaksi tällä perusteella. Otamme siis huomioon molemmat vaihtoehdot. Sekä Ulpulla että ÄIJÄllä on toinen vanhemmista hopea ja toinen ei-hopea, joten tiedämme varmuudella niiden perimän inhibiittorigeenin suhteen olevan Ii.

Värin suhteen vaihtoehdot ovat seuraavat, jos ÄIJÄn toinen alleeli on b:

 Siis kolmessa tapauksessa neljästä pennulla olisi B-alleeli joten se olisi väriltään musta/ruskea. Yhdessä tapauksessa neljästä väriksi tulisi suklaa. Jos taas ÄIJÄn genotyyppi olisi Bb^l, eli sekin kantaisi kanelia, niin edelleen 3/4 pennuista olisi tilastollisesti mustia/ruskeita, ja se yksi neljännes kanelin värisiä. Hopean suhteen homma menee näin:

Siis todennäköisesti kolme neljäsosaa pennuista olisi hopeita, ja yksi neljännes ei-hopeita. Diluution suhteen näin (oletetaan, että Ulpullakin olisi diluutio… jos sillä ei ole, niin väistämättä kaikki sen pennut ovat ”täysvärisiä” eli ei-diluutioita):

Kun yhdistetään nämä kolme tekijää, saadaan seuraavanlaiset odotusarvot (pyöristetty kokonaislukuihin selkeyden vuoksi):

42% hopeatäplikäs
14% sinihopeatäplikäs
14% ruskeatäplikäs
5% sinitäplikäs
14% suklaahopeatäplikäs
5% lilahopeatäplikäs
5% suklaatäplikäs
2% lilatäplikäs

Jos ÄIJÄ olisi kanelin kantaja, niin ylläolevasta vain korvattaisiin suklaa-sana kanelilla, ja samoin lila beigellä. Jos Ulpu ei kanna diluutiota, niin ylläolevassa siniset muuttuisivat ruskeiksi ja lilat suklaiksi.

Lopuksi. Tämä oli kieltämättä hauska matemaattisgeneettinen harjoitustehtävä. Mutta laskemani arvot ovat vain todennäköisyyksiä. Aivan mainiosti voi tulla tilanne, jossa vaikka kaikki pennut olisivat kaikkein epätodennäköisintä väriä. Ja jopa niin, vaikka pentuja tulisi paljon, tai tehtäisiin toinenkin pentue samalla yhdistelmällä. Parikymmentä pentua ei ole vielä tilasto… Jos pentuja samasta yhdistelmästä olisi vaikkapa 500, niin luultavasti alkaisimme nähdä eri ryhmien osuuksien lähestyvän noita todennäköisyyksiä.

Esimerkiksi Puupentueessa meillä oli 4 suklaatäplikästä pentua, vaikka todennäköisesti piti tulla 50% ruskeita ja 50% suklaita. Samoin Junolla on 7 ei-diluutio-pentua diluutionaaraiden kanssa… Mutta siitä ei vielä voi julistaa etteikö Juno kantaisi diluutiota. Onpahan vain sattunut hedelmöitymään munasolut sellaisilla siittiöillä, joissa diluutiogeeniä ei ole ollut.

Eri ocicat-värejä pääsee muuten kurkkimaan vaikkapa täältä: http://www.ocicatinfo.com/Ocicolors.htm